Valintakoe G: Oikeustiede ja yhteiskuntatieteet
Mitä ovat argumentaatiovirheet eli virhepäätelmät?
Virhepäätelmä eli argumentaatiovirhe on perustelu, joka näyttää kantavan väitteen mutta ei tosiasiassa tee sitä. Tunnettuja virhepäätelmiä ovat esimerkiksi olkiukko, henkilöön meneminen, väärä kahtiajako, kalteva pinta ja kehäpäättely. Virhepäätelmän löytäminen osoittaa, että perustelu on heikko, mutta ei vielä sitä, että väite on väärä.
Olkiukko kumoaa väitteen, jota vastapuoli ei esittänyt, yleensä kärjistetyn version. Henkilöön menevä argumentti arvostelee puhujaa eikä hänen perustelujaan. Väärä kahtiajako esittää kaksi vaihtoehtoa ainoina, vaikka niitä on enemmän. Kaltevan pinnan argumentti väittää ensimmäisen askeleen johtavan väistämättä kestämättömään lopputulokseen osoittamatta välivaiheita. Kehäpäättelyssä peruste toistaa väitteen toisin sanoin.
Muita tavallisia virheitä ovat vetoaminen auktoriteettiin väärällä alalla, hätiköity yleistys yksittäistapauksista ja päätelmä ”jälkeen, siis takia”, jossa syy luetaan ajallisesta järjestyksestä (korrelaatio ja kausaliteetti). Tunteisiin vetoaminen on virhe, kun tunne korvaa perustelun, mutta ei silloin, kun se havainnollistaa muuten perusteltua asiaa.
Osa virhepäätelmistä on muodollisia: ne voi todeta rakenteesta sisällöstä riippumatta. Esimerkiksi päättely ”jos A, niin B; B; siis A” on aina virheellinen. Useimmat arkikeskustelun virheet ovat sisällöllisiä, ja sama siirto voi olla joskus pätevä: asiantuntijaan vetoaminen on asiallista, kun asiantuntemus koskee juuri kyseistä alaa.
Esimerkki
Kannanotto: ”Valtuutettu Virtanen ehdottaa, että keskustan pysäköintimaksuja korotetaan. Virtanen ei itse omista autoa, joten hän ei ymmärrä autoilijoiden arkea. Ehdotus on hylättävä.” Arvioi perustelu.
- Väite: pysäköintimaksujen korotusehdotus on hylättävä.
- Peruste: ehdottaja ei omista autoa.
- Perustelu arvostelee ehdottajaa eikä ehdotuksen sisältöä, joten kyse on henkilöön menevästä argumentista.
- Ehdotus voi silti olla huono tai hyvä. Sen arvioimiseksi pitäisi käsitellä sen vaikutuksia, kuten liikennettä, kustannuksia ja vaihtoehtoja.
Tyypillinen virhe
Virhepäätelmän nimeämistä pidetään riittävänä kumoamisena. Leima ilman osoitusta on itse väite ilman perustetta: on näytettävä, mitä kirjoittaja väitti ja miksi perustelu ei kanna sitä. Lisäksi huonosti perusteltu väite voi silti olla tosi.
Valintakokeessa G
Valintakokeen G aineistona voi olla kannanotto tai mielipideteksti. Koe mittaa aineistojen analyyttistä ja kriittistä tarkastelua (2026), ja virhepäätelmien tunteminen auttaa arvioimaan, kantavatko aineiston perustelut sen väitteet.
Missä kurssissa tämä opetetaan
SmartVK:n valintakoe G -kurssin luvussa 17: Argumentaatio yhteiskunnallisessa tekstissä. Katso kurssin sisältö.
Kysymyksiä
Mikä on olkiukko?
Olkiukko on virhepäätelmä, jossa kumotaan vastapuolen väitteen vääristelty tai kärjistetty versio alkuperäisen sijaan. Jos joku ehdottaa valvonnan vähentämistä ja vastapuoli väittää hänen haluavan lopettaa kaiken valvonnan, kyse on olkiukosta. Virhe osoitetaan vertaamalla alkuperäistä väitettä ja kumottua versiota.
Onko auktoriteettiin vetoaminen aina virhe?
Ei ole. Asiantuntijan kanta on asiallinen peruste, kun asiantuntemus koskee juuri kyseistä alaa, asiantuntijat ovat asiasta pääosin yksimielisiä eikä asiantuntija ole itse asianosainen. Virhe syntyy, kun vedotaan henkilöön väärältä alalta tai kun yksittäinen kanta esitetään alan yhteisenä näkemyksenä.