Valintakoe G: Oikeustiede ja yhteiskuntatieteet
Mitkä ovat hyvinvointivaltiomallit?
Gøsta Esping-Andersen jakoi vuonna 1990 hyvinvointivaltiot kolmeen malliin: sosiaalidemokraattiseen eli pohjoismaiseen, konservatiiviseen eli manner-eurooppalaiseen ja liberaaliin eli anglosaksiseen. Pohjoismaisessa mallissa etuudet ja palvelut perustuvat asumiseen ja rahoitetaan pääosin veroilla, konservatiivisessa ne kytkeytyvät työhistoriaan ja vakuutusmaksuihin, ja liberaalissa julkinen tuki on tarveharkintaista ja kohdistuu vähävaraisiin.
Mallit erotellaan sen mukaan, mikä synnyttää oikeuden etuuteen: maassa asuminen, työhistoria vai todettu tarve. Esping-Andersen käytti myös käsitettä dekommodifikaatio, jolla hän tarkoitti sitä, kuinka hyvin ihminen tulee toimeen ilman riippuvuutta työmarkkinoista, esimerkiksi sairauden tai työttömyyden aikana.
Universaalit etuudet kuuluvat kaikille, ja ne ovat hallinnollisesti kevyitä eivätkä leimaa hakijaa. Tarveharkintaiset etuudet kohdistuvat tarkemmin, mutta niiden hakeminen vaatii selvitystä, ja osa oikeutetuista jättää ne hakematta. Käytännössä järjestelmät ovat sekamuotoja, ja Suomessakin on sekä universaaleja, ansiosidonnaisia että tarveharkintaisia etuuksia, kuten toimeentulotuki.
Mallit ovat vertailun välineitä, eivät maiden tarkkoja kuvauksia. Niihin on ehdotettu myös neljättä, eteläeurooppalaista mallia, jossa perheellä on suuri rooli. Mallin valinta on arvokysymys: laaja julkinen turva tarkoittaa korkeampaa veroastetta ja yleensä pienempiä tuloeroja (Gini-kerroin).
Kaava
Pohjoismainen: asuminen, verot, universaali. Konservatiivinen: työhistoria, vakuutusmaksut. Liberaali: tarveharkinta, markkinat.
Esimerkki
Aineistossa verrataan kolmea maata: maassa X lapsilisä maksetaan kaikille lapsiperheille, maassa Y vanhempainetuus riippuu aiemmasta palkasta, ja maassa Z tukea saa vain tulorajan alittava perhe. Mitä malleja maiden etuudet muistuttavat?
- Maa X: etuus kuuluu kaikille, mikä on universalismin ja pohjoismaisen mallin piirre.
- Maa Y: etuuden taso seuraa aiempaa ansiota, mikä on vakuutusperiaatteen ja konservatiivisen mallin piirre.
- Maa Z: tuki kohdistuu tarveharkinnalla vähävaraisiin, mikä on liberaalin mallin piirre.
- Yksi etuus ei määrää koko maan mallia, joten johtopäätös on rajattava tähän etuuteen.
Tyypillinen virhe
Malleja pidetään maiden tarkkoina kuvauksina tai paremmuusjärjestyksenä. Toinen virhe on päätellä mallista suoraan lopputulos, vaikka sama järjestelmä voi tuottaa erilaisia tuloksia esimerkiksi työllisyysasteen mukaan.
Valintakokeessa G
Valintakokeen G aineistona voi olla sosiaalipolitiikkaa koskeva teksti, taulukko tai maavertailu. Koe mittaa käsitteistön omaksumista ja soveltamista (2026), ja mallien tunteminen auttaa tunnistamaan, millaisesta järjestelmästä aineisto kertoo.
Missä kurssissa tämä opetetaan
SmartVK:n valintakoe G -kurssin luvussa 27: Hyvinvointivaltio ja sosiaalipolitiikka. Katso kurssin sisältö.
Kysymyksiä
Mitä universalismi tarkoittaa sosiaalipolitiikassa?
Universalismi tarkoittaa, että etuudet ja palvelut kuuluvat kaikille tietyn ryhmän jäsenille, esimerkiksi kaikille lapsiperheille, ilman tarveharkintaa. Sen perusteluja ovat kevyt hallinto, ennakoitavuus ja se, ettei hakeminen leimaa. Toisaalta universaali etuus maksaa enemmän, koska sitä maksetaan myös hyvätuloisille.
Mitä dekommodifikaatio tarkoittaa?
Dekommodifikaatio on Gøsta Esping-Andersenin käyttämä käsite, joka kuvaa sitä, kuinka hyvin ihminen voi turvata toimeentulonsa ilman palkkatyötä, esimerkiksi sairauden, työttömyyden tai vanhuuden aikana. Mitä kattavampi ja riittävämpi sosiaaliturva on, sitä vähemmän toimeentulo riippuu työmarkkinoista.