Valintakoe G: Oikeustiede ja yhteiskuntatieteet
Mitä lähdekritiikki tarkoittaa?
Lähdekritiikki tarkoittaa lähteen arvioimista ennen kuin sen tietoa käytetään: kuka tiedon on tuottanut, millä menetelmällä, mihin tarkoitukseen ja onko se alkuperäinen vai toisen käden tieto. Arvioinnissa verrataan lähteitä toisiinsa ja erotetaan tosiasiat tulkinnoista ja mielipiteistä. Lähteen intressi on syy tarkistaa menetelmä, ei yksin peruste hylätä tietoa.
Tavallisia arviointikysymyksiä ovat: kuka on tekijä ja mikä on hänen asiantuntemuksensa, onko tieto ensikäden vai välitettyä, milloin se on tuotettu, millä aineistolla ja menetelmällä tulokseen päädyttiin ja voiko väitteen tarkistaa toisesta, riippumattomasta lähteestä. Kaksi uutista, jotka molemmat perustuvat samaan tiedotteeseen, eivät ole kaksi riippumatonta lähdettä.
Lähteen status ratkaisee, mihin sitä voi käyttää. Laki on sitova normi, hallituksen esitys tulkinta-apu, tilasto tai tutkimus empiiristä tietoa ja mielipidekirjoitus kannanotto. Normi ja tilasto eivät voi olla keskenään ristiriidassa, koska ne vastaavat eri kysymyksiin: toinen siihen, mitä pitää tehdä, toinen siihen, mitä tapahtuu (oikeuslähteet).
Väitteet muuttuvat usein matkalla tutkimuksesta tiedotteeseen ja otsikkoon. Varaukset putoavat pois, rajattu tulos yleistyy koskemaan kaikkia ja yhteydestä tulee vaikutus. Siksi väite kannattaa jäljittää niin lähelle alkuperäistä lähdettä kuin aineisto sallii (otos ja perusjoukko).
Esimerkki
Aineistossa on tutkimusraportti, jonka mukaan liikuntaharrastus oli yhteydessä parempaan koulumenestykseen 13-15-vuotiailla, ja uutinen otsikolla ”Liikunta parantaa koulumenestystä”. Mitä lähdekritiikki havaitsee?
- Raportti on alkuperäinen lähde, uutinen välitetty tieto.
- Raportti puhuu yhteydestä, uutinen vaikutuksesta: ilmaus ”oli yhteydessä” vaihtui verbiin ”parantaa”.
- Raportin rajaus 13-15-vuotiaisiin puuttuu otsikosta, joten väite yleistyy koskemaan kaikkia.
- Uutisen väite on vahvempi kuin sen lähde kantaa. Tämä ei tee tutkimuksesta väärää, mutta otsikon väitettä aineisto ei tue.
Tyypillinen virhe
Lähde hylätään pelkän julkaisijan perusteella, esimerkiksi siksi, että sen on julkaissut etujärjestö. Intressi on syy tarkistaa menetelmä ja aineisto, mutta se ei yksin osoita tietoa vääräksi. Toinen virhe on pitää useaa samaan alkuperään perustuvaa lähdettä toisistaan riippumattomina.
Valintakokeessa G
Valintakokeen G yhteinen osio mittaa yliopistovalinnat.fi:n kuvauksen mukaan muun muassa aineistojen analyyttistä ja kriittistä tarkastelua sekä lähdekritiikkiä (2026). Aineiston tekstien statuksen ja alkuperän erottaminen on siis kokeen kuvauksessa nimetty taito.
Missä kurssissa tämä opetetaan
SmartVK:n valintakoe G -kurssin luvussa 18: Aineiston soveltaminen tapaukseen. Katso kurssin sisältö.
Kysymyksiä
Mitä eroa on primaarilähteellä ja sekundaarilähteellä?
Primaarilähde on alkuperäinen lähde, kuten tutkimusraportti, lakiteksti tai tilastotaulukko. Sekundaarilähde välittää tai tulkitsee alkuperäistä tietoa, kuten uutinen, tiedote tai oppikirja. Sekundaarilähteessä tieto on voinut yksinkertaistua tai muuttua, joten väite kannattaa tarkistaa alkuperäisestä lähteestä, jos se on saatavilla.
Tekeekö rahoittaja tutkimuksesta epäluotettavan?
Ei automaattisesti. Rahoittajan intressi on syy tarkistaa tutkimuksen menetelmä, aineisto ja se, onko tulos raportoitu kokonaan. Jos menetelmä on kuvattu avoimesti ja tulos toistuu riippumattomissa tutkimuksissa, rahoittaja ei yksin heikennä sitä. Jos menetelmää ei kerrota, tulosta ei voi arvioida rahoittajasta riippumatta.